28.10.2013

BODYPAINTING SM 2013

Enhä mää montaa postausta kerennykkää tehä, ku tuli jo kuukauden tauko:D Itse asiassa otsikko selittää aika tyhjentävästi miksi tää tauko tuli...

Bodypainting-kisoihin valmistautuminen on niiiiin aikaavievää ettei kukaan voi tajuta. Koko syksy menee sellaseen pikkustressailuun ja mm. sosiaalisen elämän voi unohtaa pariks viikoks ennen kisoja. Silti, kyllä se aina kannattaa!! Jokaiset kisat on kehittäny mua niin paljon ja motivoinu oppimaan enemmän ja enemmän. Myös tieto siitä, että kisojen jälkeen saa nukkua ja elää normaalisti, motivoi hulluna. Haha, tosiaan nuo pari viimestä viikkoa meni niin että jos joku kaveri ehotti jotain tekemistä ni vastasin hashtagillä #kisojenjälkeen :D

Mulle oli viime kisoista asti selvää, että osallistun tänäkin vuonna. Aihe oli värien renessanssi, jota en aluksi ymmärtänyt _yhtään_. Sen pysty ymmärtään monella tavalla (renessanssi=uudelleensyntyminen / tyylisuunta) enkä ollut varma mitä tarkoitettiin ja oikeestaan koko kesän tuskailin kun aivot ei tuottanu mitään järkevää. Sitten ihan loppukesästä vihdoin tuli jonkunlainen idea, josta mun oli periaatteessa pakko ottaa kiinni, kun aikaa oli niin vähän. Oli maailman epävarmin koko tyhmästä ideasta ja varma, että tuomarit nauraa mut sieltä pihalle :D Kuinka ollakaan, sain sitte loppujen lopuks hyvää palautetta siitä, kuinka pitkälle olin miettinyt aihetta.

Torstaina ja perjantaina oli vielä epävarmuutta siitä, pääsenkö reissuun ja kisohin ollenkaan terveydellisistä syistä mutta hyvin kävi ja just ehin perjantaina junaan! Oulusta siis matka kävi äitin ja Empun kanssa Helsinkiin, ja siellä sitten yöllä väsäilin vielä layouttia.. "Tällä kertaa teen kaiken ajoissa" ...jep. Illalla nähtiin myös Saaraa, joka pelastavana enkelinä toi mulle maalin, jota en tietenkää ollu tajunnu hommata ite ajoissa:D Nukuttiin perinteiset pari tuntia ja aamulla laitoin hiuksia ja jännäilin. Hassua muuten, miks se automatka messukeskukseen on aina pahin, eikä niinkään sitte enää jännitä kun pääsee kisapaikalle.

© Saara Sarvas
© Markku Järvenpää
Kisa-aika oli tänä vuonna 5 tuntia, eli aikaa kaikelle pikkunäpertämiselle oli paremmin. Käytin tänä vuonna airbrushia loppujen lopuks tosi vähän ja enempi siveltimillä tein. Ajan kanssa meni kyllä tosi tiukille, ja ihan viimeseen minuuttiin asti väkersin. Pitäis varmaan joskus osallistua parityönä, ois vähän eri meininki:D Oli kyllä ehkä maailman stressaavimmat viimeset tunnit, huhhuh. Laskeskelin siinä kun kattelin muitten töitä että tuun ehkä kolmanneks viimeseks.. Osallistujia oli tänä vuonna vaan 10 ja työt oli tosi erilaisia keskenään. Periaatteessa olin tyytyväinen työhöni mutta kaikki pikkujutut ja epäsiisteys mikä näky lähempää, jäi häiritsemään.

© Markku Järvenpää
Nuo silmät sai aika paljon huomiota, ja Emppua pyydeltiinkin laittamaan silmiä kiinni vähän väliä:D

Valamista ja kuvaukset käyntiin! Nii jaa, mikä tässä nyt oli sitten taustatarinana? Mun layoutista ei tietenkään tajuttu ottaa kuvaa, ja varsinaisen tekstinki oon jo hävittäny, mutta jospa nyt koitan selittää. Inhoan koko homman selittämistä omin sanoin, ja kavereillekki kuvailin tätä vaan kukkaisena värioksennuksena:D NOOH siis, idea lähti siitä kun oon aina miettiny miten uusia värejä ei voi enää syntyä. Ja jos uusi väri syntyisi luonnon tuottamana esim. kukassa, pystyttäisiinkö sitä valmistamaan teollisesti? Synnyttäisikö se sekoittuessaan muihin väreihin uusia sävyjä? Ja kauanko kestäisi, kun se menettäisi hohdokkuutensa ja olisi vaan yksi väri muiden joukossa? Tarinan mukaan kyseinen uuden värinen kukka on syntynyt syvällä Amazonin sademetsissä ja pieni heimo on sen löytänyt. Ja tää maalattu hahmoni on siis heimon jäsen, kukan suojelija ja vartija, joka pitää sen salassa muulta maailmalta. Deep shit eikö??? 
© Markku Järvenpää
Eipä siinä aikaakaan ku juoksenneltiin ympäri messukeskusta ettien muotinäytöspaikkaa ja ehittiin paikalle ihan viime minuuteilla. Kolmas palkinto meni, ja olin jo rauhottunu ja täysin varma etten kärkikolmikkoon pääse. Hopealle tulleesta sanottiin että työ oli raikas, aihetta oli mietitty todella syvällisesti, mutta siisteyttä kaivattiin lisää. Hoooold on, tuohan kuulostaa ihan mun työltä... Eei, ei voi olla, lol mitä kuvittelet hahahahah ei iki- "numerolla kolme, Stella Sironen Oulusta!" Ja no, loput voittekin varmaan kuvitella:D Itkua ja naurua ja halailua. Ja palkintokassien kaivelua!! Oli kyllä maailman epätodellisin tunne pitää sitä pokaalia kädessä, ja vaikka se on jo parin viikon ajan tuolla pöydällä ollu niin ei vieläkään oikeen tajua että MUN SE NYT OIKEESTI ON.

© Saara Sarvas
© Agnetha Lesch
Kuten mm. Saara ja Neetta sanokin, yksi tärkeä syy tähän menestykseen oli se, että me ollaan Empun kanssa enemmän kuin maalaaja ja malli. En oo ihan varma, mutta muistaakseni mallin sopivuudesta työhön mainittiin jopa siinä palkintojenjaossa! Mutta niin, me ollaan todellakin tiimi ja vaikka ite sanonki, niin loistava sellanen ;) Emppu tajuaa aina pienestäkin eleestä mitä teen ja miksi ja miten ja meneekö hyvin vai huonosti. Toisaalta se voi olla turhauttavaakin, kun en voi feikata että jooo hyvin tässä menee:D Mutta niin, en vois kuvitellakkaan että oisin ainakaan tätä työtä tehny kellekään muulle. Enppu on paras malli/tukihenkilö/kriitikko ever <3

cee minä itse. ihana käsi ja kynsi
Ja olishan tässä pari muutakin ihmistä, joita ois jälleen kerran kiittäminen! Neetta, Saara, äiti ja iskä, kanssakilpailijat, sekä KAIKKI kultaakin kalliimmat kaverit jotka on tässä ihme nakumaalailussa mua tukeneet <3


5 kommenttia:

  1. ei hitsi ootin tätä postausta ! Oot ihan älyttömän taitava jo noin nuorena, sulla on kyllä kaikki ainekset ja enemmänkin tähän alaan jos sitä vaan itse haluat :)

    VastaaPoista
  2. hurjasti onnea, mielettömän hyvin tehty! ps. lisäätkö blogisi blogilistaan jooko :)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi 1: Kiitos paljon:)
    Anonyymi 2: Kiitos! Joo lisään:)

    VastaaPoista
  4. Hienoa työtä! Mitä noissa silmissä muuten on kun näyttävät noin oudoilta? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No silmät on maalattu luomien päälle ja lehtitekoripset, enpä nyt parempaa syytä "outoudelle" keksi :D

      Poista